Huomenna menemme ensin kirkkoon, esikoisen kerhoryhmä esiintyy siellä. Tosin Esikko jo sanoi, ettei aio mennä laulamaan. Lahjoja kai on luvassa, ainakin kerhossa on askarreltu jotain ja kuulemma hoidossakin. Jännityksellä odotan aamua noiden lahjojen suhteen..

Iltapäivällä haluan ulos syömään, mutta paikkaa en ole vielä päättänyt. Kun itse keksin hyvän paikan, siellä ei ole lapsille mitään järkevää ruokaa tarjolla, mutta en haluaisi kyllä mennä minnekään heseenkään syömään. Esikko tosin jo valisti Pikkuperhanaa, että menemme Hesburgeriin, kun kuuli, että menemme jonnekin syömään. 

Oikein hyvää Äitienpäivää!

Pikkuperhana ja minä olemme yskässä. Viime yö meni itseltäni yskiessä ja kuunnellessa lastenhuoneesta tulevaa louskuntaa. Lisäksi hartiani ovat jumissa, enkä jaksa nyt keksiä mitään isompaa aktiviteettia jo valmiiksi nurruisille ipanoille. Mieli tekisi vain oikaista sohvalle, mutta kun se on varattu jo. Muksut katsovat dvd:ltä muumianimaatioita.

Piristyisiköhän olo yhtään, kun välipalaksi on tuoretta rahkapiirakkaa?

Elämä on mennyt samoilla raiteilla kuin ennenkin. Olemme olleet jopa terveitä, ja nuorineiti kasvaa ja kehittyy. Kuulemma mitään mainittavaa haittaa ei pitäisi olla keskosuudesta jäänyt. Kovin on sosiaalinen tyttö, viime neuvolakäynnillä terveydenhoitaja ihaili. Kiintymyssyhdekin alkaa pikkuhiljaa kehittyä, tyttö osaa jo erottaa äidin muista. Ihanaa :)

Isommat lapset ihailevat ja pusuttelevat vauvaa. Kysyin hiljan, olisiko kivaa, jos meille tulisi vielä neljäs vauva. Molemmat muksut olivat ihan innoissaan, mutta tyytyivät sitten siihen, että saavat tehdä isoina niin paljon vauvoja kuin haluavat.

Jotain hyviäkin uutisia sentään, nuorimmainen painaa jo yli viisi kiloa ja sai tällä viikolla rokotukset. Otimme hänelle myös rota-rokotteen, mitään ylimääräisiä sairasteluja ei enää kaivattaisi tässä perheessä.

Ajelin tänään laumani kanssa mummin luo pitkästä aikaa. Maisema oli ihanan talvinen, puut notkuivat märän lumen painosta ja kuva oli kuin postikortista. Kuuntelin samalla rokkia (ja lapset hoilasivat omia versioitaan lastenlauluista), ja huomasin, että minähän olen onnellinen. Pitkästä aikaa mieli on positiivinen. Kaiken tämän jälkeen olen kuitenkin elossa. Ja vaikka yksi lapsi on joukosta poissa, olemme me muut kuitenkin hengissä.

Eilen siis ajoimme hotelliin, tänään menimme lasten yllätykseksi Muumimaailmaan. Molemmat halailivat muumeja sydämensä kyllyydestä ja laskettelivat varmaan takapuolensa kipeiksi. Vauva tietysti nukkui (taas) onnensa ohi.

Reissu oli mukava, ja oli kiva huomata, että noiden herranterttujen kanssa uskaltaa mennä hotelliin yöksi. Selvisimme sitä paitsi reissusta vain yksillä parkkisakoilla ja yhdellä kolarilla. Minä peruutin parkkipaikalla toisen auton puskuriin. Muuten oli kiva loma!

Tänään kuuluu kuitenkin hyvää, painoa on jo 4620 g ja pituutta 56 cm. Huomenna pidetään ristiäiset, yhden kerran jo jouduimme niitä siirtämään tuon sairaalareissun takia.

Arki sujuu vauvan kanssa hyvin, kiirettä vain tuntuu olevan kolmen lapsen kanssa. Koko ajan on jotain tekemistä, ei tässä paljoa kyllä ehdi huilia. Blogeja ehtii silloin tällöin lukea, mutta tämän oman päivittäminen on jäänyt. Aluksi ei tuntunut olevan kuulumisia, kun vauva vain oli sairaalassa. Sitten kun ipana saatiin kotiin, ei koneella paljoa ehdi istua.

Neiti painaa jo 1755 g ja syö jo itse pullosta maitoa, jos on tarpeeksi virkeä siihen. Vielä ei ole keskusteltu ajankohdasta, mutta kyllä se kotiinpääsy vain lähenee koko ajan :)

Vauva on kasvanut jo jonkin verran, painoa on tullut pikkuisen. Turvotustakin on vielä, ja hivenen masuvaivoja pikkuisellakin. Sydämestä on ductus edelleen auki, sitä on yritetty sulkea lääkkeillä. Jonkin verran suoni olisi kaventunut, mutta sydänlääkäri ultraa huomenna uudelleen ja sen jälkeen vasta tehdään päätös mahdollisesta leikkauksesta.

Oli ihana pitää pikkuista vauvaa sylissä, hienosti tyttö jaksoi olla ilman nasaalia melkein puoli tuntia! Kotisairaalaan hän pääsee, kun pärjää matkan ilman lisähappea. Ikävä on kova, mutta toisaalta pelko toisen pienuudesta ja hauraudesta on myös suuri. Miten minä osaisin hoitaa noin pientä pakettia, kun isommat lapset ovat olleet melkein nelikiloisia syntyessään?

Oma toipumiseni etenee, hitaasti tosin, mutta joka päivä on olo mahan kanssa helpompi. Kun vain pääsisi itsekin kuntoon, että uskaltaisin lähteä esim. yksin ajamaan ja katsomaan vauvaa..

Vauvamme on edelleen vauvojen teholla, minä pääsin eilen hetkeksi kotiin. En selvinnyt yhdellä leikkauksella, vaan maha jouduttiin ottamaan auki toistamiseen. Nyt yritän toipua leikkauksista, että jaksan kulkea katsomassa vauvaa.