ja raskautta on takana 5 viikkoa ja 2 päivää. Sain vihdoin neuvolan tädin kiinni, eikä hänellä ollut mitään ihmeempää asiaa. Kantoliinoista kyseli. Sain kuitenkin juteltua omia asioitanikin, ja selvisi, että en minä mihinkään kunnalliseen alkuraskauden ultraan pääse. Ensimmäinen neuvola on viikolla 8+2, ja silloin th vasta laittaa lähetteen. Hän arveli, että sitten tulisi aika np-ultraan. Naapurikaupungin neuvolassa olisi ultra, mutta sinne tuskin on ilta-aikoja. Minulla on luvassa muutenkin jo poissaoloja töistä, joten en viitsi päivän aikana lähteä mihinkään.

Varasin siis yksityiselle ajan ultraan. Ultraaja on sama, joka ultrasi enkelin. Silloin ensimmäisessä ultrassa, n. viikoilla 8+, selvisi, että raskaus alkoi kaksosraskautena, mutta toinen oli menehtynyt jo ultraan mennessä. Tulevassa ultrassa on viikkoja 7+3, mikäli sinne asti edes päästään. Kaksosista oli vahva tunne alusta asti, nyt on tunne vain yhdestä vauvasta.

En uskalla vieläkään iloita. Katson päivän kerrallaan. Jokainen päivä on voitto itsessään. Tosin enhän vielä edes tiedä, onko raskaus oikeassa paikassa. Enkelin kuoleman jälkeen en ole pitänyt mitään raskauteen liittyvää enää itsestään selvänä. Katkeruuttakin on ilmassa, jos keskenmenoa ei olisi ollut, olisin nyt iloisesti raskaana yli 30 viikon ja pian jäämässä äitiyslomalle. Tuntuu epäreilulta aloittaa raskaus alusta.

Himojakin on tullut. Lauantai-iltana oli pakko saada tonnikalapastasalaattia. Ainekset olivat jääkaapin jämiä, mutta hyvää tuli. Mitään muita kummempia himoja ei vielä ole. Nälkä on koko ajan, ja jos nälkä menee liian pitkälle, tulee huono olo. Sinänsä raskauspahoinvointia ei ole, vaan ällötys tulee, jos ei syö.