Edellinen raskaus oli kaikin puolin outo, en paljoa ehtinyt ajatella koko raskautta työasioiden ja muiden kiireiden takia. Kun sitten oli aikaa haaveilla vauvasta ja suunnitella eloa kolmen lapsen kanssa, olikin vauva jo kuollut. Menetyksen käsitteleminen on edelleen kesken, ja uusi raskaus hämmentää.

Uuden raskauden tuomaa iloa ja odotusta himmentää enkelin kuolema ja menetys sekä pelko siitä, että keskenmeno toistuu. Toisaalta tuntuu väärältä iloita uudesta raskaudesta, kun edellinen vauva on poissa.

Vauvakuume on silti kova, haluan todella tämän vauvan. Iloa varjostaa raivo siitä, että jos enkelini ei olisi kuollut, olisin nyt jo paljon lähempänä vauvan syliini saamista. Tuntuu epäreilulta aloittaa raskaus alusta.