Niin vain alkoi 12. viikko lauantaina reissussa ollessa. Kerroimme kaveripariskunnalle tulokkaasta.

Viime viikolla sain huonoja uutisia omaa terveyttäni koskien. Se tulee vaikuttamaan myös vauvaan ja raskauden seurantaan, enkelimme todennäköinen kuolinsyy johtuu luultavasti samasta asiasta. Siksipä täällä ollaan pelko persiissä koko ajan, ja tavoite on selvitä edes rakenneultraan asti.

Perussairauteni, keskenmenon ja uuden raskauden takia olen tapellut kolmen eri poliklinikan kanssa koko viime viikon. Lähete on äitiyspolille laitettu, mutta jostain kumman syystä on sairaalan väelle vaikea ymmärtää kaikkien käyntien tarkoitus ja toimia toiveideni mukaan. Pää alkaa hajota näiden lääkärikäyntien järjestelyn kanssa..

Mutta joka tapauksessa ensi viikolla on nyt sitten niskapoimu-ultra ja ylihuomenna neuvola. Alan olla henkisesti aika rikki, en millään jaksaisi enää ylimääräisiä huolehtimisia. Nyt on suurin haaste saada itseni edes siihen kuntoon, että raskaus voi onnistua. Isoin haave tietenkin on saada vauvakin terveenä ja elävänä syliin. Töissä on stressiä (minä olen ilmeisesti saanut jätettyä vesilasiin sormen mentävän kolon, eli olen mukamas korvaamaton), esikoisella takkuaa atooppinen ihottuma ja kaiken päälle vielä murhe itsestäni ja vauvasta.

Ei taida tästä tulla yhtään mitään.