En millään jaksaisi koko ajan valittaa ja olla jostain kipeä. Jos ei päätä särje, niin sitten selkä oikuttelee. Jos suolisto on suunnilleen hiljaa, niin sitten salamatkustaja kiusaa :D

Eli liikkeitä tuntuu nyt aika lailla. Ihan pienen pieniä, mutta muksauksia silti. Ja ihan missä sattuu. Ensin vasemmalla puolella, sen jälkeen oikealla. Hetken päästä navan kohdalla, ja taas jossain ihan muualla.

Ei saisi valittaa!

Tuttavapiiriin on nyt sitten syntynyt niitä vauvoja, joiden tulosta kuulin Enkelin kuoleman jälkeen. Koville ottaa, vaikka yritän iloita tästä pikkutyypistä. Mutta ei mikään poista sitä, että minulla oli yksi vauva, joka kuoli. Jos hän olisi saanut elää, olisi hän nyt muutaman viikon ikäinen tuhisija kainalossani. Tuntuu niin pirun epäreilulta aloittaa sama homma alusta uudelleen. Nyt vain raskaus on täynnä pelkoja, mitä jos nämäkin liikkeet loppuvat yhtäkkiä ja vauva on taas kuollut.

Minulla on todella vahva tunne vauvan sukupuolesta. Tosin niin oli esikoisenkin aikana, ja pieleen meni. Jatkan tavallaan siitä, mihin viime raskaudessa jäin, kun nyt tiedän kumpi Enkeli oli, niin kuvittelen tämän olevan samaa sukupuolta. Harmi, ettei täällä tietääkseni ole 4d-ultraa, jossa voisin käydä tarkistamassa asian.