Mahakivut ovat jatkuneet sunnuntaista asti, enkä osaa paikallistaa niitä, tulevatko ne kohdusta vai suolistosta. Pääsen tänään heti kahdeksalta neuvolaan kuuntelemaan, kuuluuko sydänääniä.

Ahdistus alkaa kasvaa. Kun Enkelin kuolinraskausviikot alkavat lähestyä, pelko kiristää otettaan. Minä niin kovasti haluaisin tämän vauvan! Yritän olla luottavainen, että kaikki menee hyvin. Olen ostellut kaikenlaista jo vauvalle ja suunnitellut vaunujen vaihtoa yms, yritän pakonomaisesti pitää vauvaa hengissä tällä hössöttämisellä.

Raskausoireet ainakin ovat vahvat, viimeksi esim. rintojen kipuilu loppui kuin seinään hieman ennen kuin sain tietää keskenmenosta. Nyt nuo ovat edelleen tajuttoman kipeät.